AJANKOHTAISTA

KOKOUSKUTSU JÄSENILLE

Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidetään keskiviikkona 20.3. klo 18 osoitteessa Sairashuoneenkatu 6 A 1. Esillä ovat sääntömääräiset kevätkokousasiat.

Kahvitarjoilu alkaen klo 17.45. Lämpimästi tervetuloa!

 

KEVÄÄN ELÄMÄNKERTARYHMÄT alkavat 9.4.2019

OLET OSA SUURTA KERTOMUSTA – elämäkertakirjoittajat Turun Valkonauha ry:ssä

Viime vuosina suuret ikäluokat ovat alkaneet muistella juuriaan, lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jotkut työvaiheitaan aina eläkeikään saakka. Eri tahot ympäri Suomen järjestävät elämäkertaryhmiä yhä enemmän.  Ryhmiin on ollut ajoittain jopa tungosta. Yksi tällainen järjestäjä on Turussa Turun Valkonauhayhdistys. 

Kun päättää lähteä etsimään sukupolvista minuuttaan oman kertomuksen kautta, on hyvä kysyä itseltään, kenelle kirjoittaa. Vastaus määrittää kertomuksen luonteen, mitä haluaa jälkipolvilleen jättää muistoksi. Kertomusten pohjana ovat yleensä kirjeet, kortit, valokuvat, päiväkirjat, monenlaiset muistilaput ja suvun sekä perheen esineistö aina säilytettyjä vaatteita myöten. Konkreettisia tavaroita tunnustellen, haistaen ja koskettaen nousee kätkössä olleita muistoja  ja herää lukemattomia kysymyksiä, joita elämäkerturit tekevät sukunsa vielä elossa oleville vanhuksille tai heille, jotka ovat olleet perhekuntaa lähellä. Ympärillämme on paljon muistojen herättäjiä, kun vain tunnistamme ne. Aistimuisti on yksi voimakkaimmista muisteista, jonka kautta nousee hämmästyttäviä muistoja, joiden olemassaolosta ei välttämättä ole ollut tietoakaan.

Elämäkerturit kirjoittavat muistojaan yleensä seitsenvuotisjaksoissa. Työ tehdään yleensä kotona ja tekstit luetaan ryhmässä saaden vertaispalautetta. Tekstit kirvoittavat myös muiden ryhmässä olevien muistia. On myös ryhmiä, joissa pääasiassa keskustellaan meneillään olevasta ikäkaudesta ja annetaan teksti ohjaajan luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Elämäkertatyö on hyvä aloittaa isovanhempien tarinasta ja siirtyä siitä omien vanhempien tarinaan. Niillä luodaan perusta ja kivijalka oman elämän tarinalle. Oma tarina etenee seitsemän vuoden jaksoissa nykypäivään. Saksalaisen Rudolf Steinerin rakentama kuva ihmisen kehityksestä ja herkkyyskausista on pohjana tälle ikäkausijaottelulle. Ensimmäisellä jaksolla lapsi on altis kaikille vaikutteille. Toisella ikäkaudella kehitys painottuu tunne-elämän alueelle ja sosiaaliseen kehitykseen. Kolmannella kaudella harjoitellaan taitoja, eletään nuoruutta kohti nuorta aikuisuutta, ollaan idealisteja ja lähdetään raivaamaan tietä aikuisten elämään. Perusta on tavallaan valmis. Näin jatketaan omaan elämään tutustumista seitsemän vuoden ikäjaksoissa käsillä olevien lähteiden valossa.

Kirjoittaessaan tekee matkaa itseen ja omaan menneisyyteen, josta voi paljastua hämmentäviäkin asioita. Kirjoittaessa kohtaa myrskyjä ja pimeitä aikoja, jolloin on houkutus jättää työ sikseen. Jos uskaltaa uida aallokoissa ja kulkea syvissä metsissä, niitä seuraa useimmiten suvannon vaihe tai vihreä, kukkiva niitty, jolloin ajatukset selkiytyvät ja näkee itsensä uudessa valossa. Omasta elämästä kirjoittaminen on äärettömän terapeuttista, mutta ei terapiaa. Se lisää itseymmärrystä ja antaa voimaa anteeksiantoonkin edellisiä sukupolvia ja itseä kohtaan.

Kirjoittamisessa ei keskitytä kirjalliseen ilmaisuun. Jokaisen oma ääni kirjoittajana vahvistuu prosessin edetessä. Olenkin kuvannut kirjoittamista ja tekstien lukemista näin: ”Kuulo herkistyy ja ajatus kypsyy toisia kuunnellessa ja omien arvokkaiden lähteiden tutkimisessa vaiheeseen, jossa muistot valuvat kättä pitkin käsin kirjoitettuna valkoiselle arkille tai naputellen tietokoneen puhtaalle ruudulle.” Kun tekstejä luetaan ääneen toisille, ne muuttuvat eläviksi ja kiinnittävät ryhmän jäsenet muistoilla toisiinsa. Usein on käynyt niin, että avautuminen vieraille ihmisille on johtanut hyviin, pitkiin ystävyyssuhteisiin ja elämän jakamista on jatkettu myös kokoontumisten jälkeen

Olen kohdannut myös värikkäitä elämäkerrallisia hetkiä kirjoittajien kanssa ulkomailla, missä olemme heittäytyneet jonkin tietyn ajan elämään tutustumalla sen ajan arkeen ja tapoihin. Olen antanut kirjoittajille miljöön ja henkilöhahmot, joista he ovat kirjoittaneet etsittyään jonkin tapahtuman henkilölleen. Näihin tarinoihin on punoutunut myös kirjoittajan oma elämä, ehkä jokin vaikein hetki, josta on ollut muuten vaikeaa kirjoittaa. Tai teksteihin on upotettu suurimmat ja uskaliaimmat tapahtumat, joista ei ole koskaan uskallettu puhua ääneen.

Itse melkein kuulin ja näin, miten eräässä tekstissä kuvitellut kolme sisarusta juoksivat pääsiäiskellojen soidessa Villan puuportaissa ja miten nuorin heistä juuttui kaksoisovien viereen katsomaan, kuinka isoäiti teki pylvässängyssä kuolemaa. Tyttö huusi ja minä kuulin sen. Siinäkin poistui mielestä joku tapahtuma, joka oli kätkeytynyt aivojen salakäytäviin. Muistikuva sai viimein vapahduksen muualla kuin kotimaassa. Näin on käynyt monelle mielikuvahenkilölle Italiaan, Ranskaan, Latviaan ja Viroon tehdyillä elämäkertamatkoilla.

Jokaisen kertomus on osa maailman suurta kertomusta, missä yksityinen tulee yleiseksi. Jokainen kertomus on myös arvokas tulla kirjoitetuksi, sillä ihmisen tarina on aina hänen tunteittensa äidinkieli.

Saara Vaherjoki-Honkala

FM, taide- ja kulttuurihistorioitsija

Vapaa kirjoittaja, elämäkertakirjoittajien ohjaaja

 

 TOIMISTOMME MUUTTAA ELOKUUSSA 2018 

IMG 2544

Turun Valkonauhan toimisto muuttaa elokuussa 2018 osoitteeseen Sairashuoneenkatu 6 A 1.

 

Turun Valkonauhan esinemaailmaan on jo 1920-luvulta kuulunut esimerkiksi kuvassa näkyvä Kuutamosonaatti kipsiveistos, joka tunnetaan myös nimellä Sokea tyttö. Teoksen tekijä on tanskalainen kuvanveistäjä Dagmar Prior, joka toimi Valkonauhan maailmanliiton puheenjohtajana. Hän lahjoitti Suomen Valkonauhaliitolle kaksi kipsiveistosta, joista toinen on Suomen Valkonauhaliiton tiloissa Liisankadulla Helsingissä. Toisen osti Turun Valkonauha ry, ja kaupasta saadut varat ohjattiin valkonauhatyölle.

 

 

IMG 3869 

Yhdistyksen toimitila 120-vuotisjuhlien alla.

 

IMG 3871

 Yhdistys sai lahjaksi viherkasvin elävöittämään toimistoa.